Rölli Tukholmassa 3-5.11.2023

Kirjoittanut Vilka Sipilä 10. marraskuuta 2023

Tukholmassa järjestettiin harvinainen kahdeksan kierroksinen viikonlopputurnaus, jonka bongasin shakkifoorumin kautta. En ollut pitkään aikaan kisannut Ruotsissa, joten aika oli taas kurittaa ruotsalaisia. Neljä ensimmäistä kierrosta pelattiin nopeilla ajoilla ja loput klassisilla ajoilla. Tasamääräisten kierrosten ongelma on se, että joku voi saada kaksi ylimääräistä valkeaa väriä. Tämän edun päätin röyhkeästi käyttää hyväkseni.

Matka alkoi ja päättyi perinteisellä viikkarin laivalla vaimokkeen kanssa. Kaikki tietää, että mitä Ruotsin laivalla tapahtuu, se jää Ruotsin laivalle. Siksi nukuimmekin sikeästi läpi yön. Perjantain aamupäivän käytimme Tukholman koluamiseen. Rohkeasti kävimme jopa kansallismuseossa. Viimeksi kun olin siellä perheeni kanssa vuonna 2000, se ryöstettiin aseellisesti. Istuin lähimpänä konepistooliryöstäjää, kun kolme arvokasta taulua napattiin matkaan apureiden avustuksella. Äitini sattui tulemaan vessasta juuri sen aikaan. Hänet käskytettiin maahan makaamaan, mutta tykkäsi enemmän siskoni ehdotuksesta penkissä istumisesta. Pikkuveljeni oli toisessa huoneessa isäni kanssa, kun kuuli jotain hälyä, meni katsomaan tilanteen, ja riensi kertomaan isälleni. Isäni taas ei uskonut pätkääkään, eikä edes jaksanut kurkata eteiseen. Tilanne oli ohi nopeasti. Hauskasti lehdissä meidät kaikki kuvattiin maassa makaavina, vaikka sitä ei kukaan tehnyt. Ryöstäjät olivat hetkeä aikaisemmin räjäyttäneet kaksi autopommia harhauttaakseen poliisit. Pakomatka turvattiin heittämällä nauluja tielle, kun taas varkaat kurvasivat veneellä karkuun. Muutama kuukausi myöhemmin tekijät saatiin kiinni, ja siitä kaksi kuukautta myöhemmin vahingossa löydettiin ensimmäinen taulu. Loput kaksi taulua saatiin vuonna 2005 FBI:n avustuksella. Vieläkään ei kukaan meistä ole saanut penniäkään määrätyistä rahallisista korvauksista henkisten kärsimyksien vuoksi.

Sarjoja oli kaksi ja yhteensä pelaajia oli 234 kappaletta. Neljä suurmestaria oli mukana häiritsemässä pelikenttää. Yksi heistä, Tiger Hillar Persson, teki turnauksen suurimman munauksen toisella kierroksella syöttämällä suoraan kuningattarensa paremmassa asemmassa. Botezin ansat ovat selvästi hiipimässä vanhempienkin ihmisten aivosoluihin. Pelit olivat jaettu moneen eri huoneeseen. Pieni kylmänhiki nousi, kun yritin löytää omaa pöytää kellon lähestyessä lähtöruutua. Huoneita ei oltu mitenkään merkattu. Onneksi tämä virhe korjattiin myöhemmin. Päivän ensimmäinen peli meni aika tyylipuhtaasti, mutta loput kolme oli säätämistä. Hollantilaista nuijittiin vasemmalta ja oikealta ja 1. b3 oli kuin mustilla pelaamista. Pisteitä silti ropisi maksimimäärät ison tasoeron vuoksi. Varsinkin neljännen kiekan vihu oli äimänkäkenä, että miten voi hävitä loppupelin, jossa on sotilas enemmän.

Lauantaina siirryttiin klassiseen aikakontrolliin; kaksi tylsää tasapeliä tittelipelaajia vastaan. Toisessa pelissä olin sekä pienessä asema- että aikapulassa , joten yllätyin, ettei hän halunnut jatkaa vääntöä. Nuorena en olisi siltikään tuohon suostunut, vaan jatkanut tappioon saakka. Ikä alkaa selvästi painaa.

Sunnuntaina ensin kohtasin kisan yllättäjän Julius Schwartzin 2136-lukuisen scottilaisen. Hän oli menettänyt vaan puoli pistettä ja senkin KVM:lle. Kaksi sellaista rupusäkkiä hän oli lisäksi laittanut ryttyyn. Taidot eivät kuitenkaan riittäneet suomalaista vastaan. Heti avauksessa hän sai masentavan passiivisen aseman, joka revittiin riekaleiksi ratsun uhrauksen avulla. Viimeistä peliä odotin pää kipeänä, että mitä ihmettä teen sitä ja tuota avausta vastaan. Puoli tuntia ennen virallista gongin lyöntiä sain kuulla possumunkin käyneen ja iskeneen valkeat värit puolelleni. Voi sitä ilon ja onnen päivää. Sainkin nopeasti pienen ja mukavan edun. Ikävä kyllä shakkiakin pitää shakissa osata jonkin verran, joten löllertelyni johti taas siihen, että vastustaja säälistä vähän paremmassa loppupelissä ehdotti tasapeliä. Hänen motiivi kyseiseen sairauteen oli voittaa turnaus vertailujen kautta. Karmapallo kuitenkin iski ja pyöräytti kullan Suomeen puolen vertailupisteen turvin. Ei sillä, että sillä mitään käytännön väliä olisi. Rahat meni jakoon viiden pelaajan kanssa. Montaa Eloa en saanut kotiin vietäväksi, mutta ainakin tittelini häviömättömästä tuloksesta pitkissä peleissä ruotsalaisia vastaan jatkuu. Niitä ihanuuksia on kertynyt ainakin yli 20.

Sää oli koko turnauksen ajan sateinen. Jo ensimmäisen askeleen jälkeen sukkani sukeltelivat kenkieni akvaariossa kalastaen sillin tuoksua. Kissoja ei heti näkynyt, joten poistin sukat, jos nilkkani olisivat näyttävämmät. Se toimi harvinaisen tehokkaasti. Lemu oli taattua shakinpelaajaa. Kautta likaisten varpaitteni.